Ilta-usvassa Marie Antoinetten siluetti kohoaa laiturista – kapteeni oli naurahtanut meille kysyttäessä ajo-ohjeita että kyllä te sen tunnistatte. Ja niin se kyllä olikin. Komea 21,5 m alus erottui muista rannassa olevista. Outokummun Pitkälahden laituri oli hiljainen lukuun ottamatta minun ja sukellusparini puhinaa raahatessamme sukellusvarusteitamme alukseen.
Emme sukellusparini Jennan kanssa oikein tienneet mihin olemme tulossa, mutta varmasti emme odottaneet tämänkaltaista majoitusta. Omalla kolholla tavallaan alus oli kaunis, ja se sykähdytti minua jollain omituisella tavalla.
Saimme lämpimän vastaanoton laivan kapteenilta Retulta, joka näytti ylenpalttiset tilat – meitä oli neljä ja laivaan mahtuu 14 yöpyjää. Saatiin hytiksemme laivan keula, jossa tilaa oli oikein ruhtinaallisesti meille kahdelle. Tämä on enemmän kuin osasimme odottaa! Iso alus, ystävällistä porukkaa ja väljät tilat. Lomareissu alkoi hyvin!
(C) Jenna Johansson
Nukuttuamme hyvät unet siirsimme Marie Antoinetten Konstinsaareen, ensimmäiseen sukelluskohteeseemme. Yrityksistämme huolimatta ei oikein päästy miehistön tahtiin aluksen lähdössä ja uudelleen ankkuroinnissa. Mutta mitäs siitä, kahden hengen miehistö, Retu ja Seppo hoitivat homman niin mallikkaasti, että olisimmekin olleet jaloissa.
(C) Jenna Johansson
KYLMÄÄ!
Konstinsalmen ensimmäinen sukellus tuntui luissa ja ytimissä. 27 asteisiin vesiin tottuneena 19 asteen sukellus 5 mm märkäpuvulla ei oikein ottanut luonnistuakseen. Taistelemme kuitenkin urheasti läpi tsekkisukelluksen, noudatamme sovittua reittiä ja laukaisemme poijut. Maksimi syvyys 10 m ja 40 minuuttia. Ja paljon kiviä!
(C) Jenna Johansson
LISÄÄ KIVIÄ!
Toisen sukelluksen päätyttyä alkaa jo tsekkaukset kypsyttämään. Olisi kiva nähdäkin jotain. Mutta minkäs teet – olin jättänyt aiempina vuosina käyttämäni torson pois matkasta ja sukellusvarusteeni ovat auttamattomasti liian hepposet Suomen vesiin. Onneksi tämän jälkeen vaihdamme paikkaa ja jos vaikka näkisi jotain.
(C) Jenna Johansson
AHVENPARVI!
Yön nukuttuamme siirryimme Sokeritopalle, ja kolmannella sukelluksella vihdoin näkee elämää. Alas mennessä laskeuduimme suoraan ahvenparven keskelle. Se lämmitti mieltä – tämäpä sukellus alkoikin hyvin. Kiertelimme luodon ympärillä ja aloimme jo napsimaan kuvia toistammekin – homma alkaa rokkaamaan. Kylmä ei enää vaivaa ja lämpöisenä odottava sauna pitää mielen virkeänä.
(C) Jenna Johansson
NAPAKYMPPI!
Siirrymme Luutsalon Syvälahteen. Seinämällä löytyy paljon elämää, mielenkiintoista katsottavaa ja kuvattavaa. Toisen päivän ja myös matkamme viimeinen sukellus on helmi. Tähän on hyvä lopettaa.
(C) Jenna Johansson
(C) Jenna Johansson
Olen ollut lämpimien vesien sukeltaja ja käyn sukellusparini Jennan kanssa kerran vuoteen tekemässä Suomi-sukelluksen. Alun perin ajatus oli käydä toteamassa kerran vuodessa, ettei Suomi edelleenkään ole minun sukelluspaikkani. 2016 tehty Valkiajärven sukellus tosin muutti tämän asetelman – ihan mielettömän hieno sukelluskohde. Juojärvi ylitti myös odotukset viimeisen sukelluspaikan suhteen. Seuraavalla kerralla täytyy ottaa taas torso mukaan tai kuivapuku päälle, jotta ei mene keskittyminen kylmyyden tarkkailuun. Tämän reissun ehdoton helmi oli ylitykset odottanut majoitus – aluksella oli hyvin tilaa, mukava miehistö, kaikki tarvittavat mukavuudet ja SAUNA!
Järvileirillä sukeltaminen on kaupallisiin toimijoihin verrattuna erittäin edullista jäsenille, jäseneksi hakeutuminen on helppoa juuri uusittujen nettisivujen sähköisen hakulomakkeen ansiosta, ja käsittely on nopeaa. Järvileiri toteutetaan vuosittain eri kohteissa, ja se sijoittuu heinäkuun loppuun ja elokuun alkuun.
Itse olen Helsingistä ja näin ”pitkänmatkalaiselle” tämä oli todella kätevä ja helppo reissu toteuttaa. Suosittelen lämpimästi!
– Live fast, dive young –
– Tanja Karonen